Kaikki pyörästä olevat ylimääräiset osat myyntiin, koska visio oli selvä niin osat joita ei tulla uudelleen käyttämään, myytiin pois. renkaat+vanteet, keula, tankki satula, jarrut ja jotain pisteosia lähti maailmalle, itselle jäi siis pelkkä runko ja moottori. Jäykkäperä ”kittejä” saisin itsekkin hommattua tukkureilta, mutta ne on vähän ”harakirejä” ja jotenkin ”rimpulan” näköisiä, enkä halunnut pyörästäni sellaista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi TC bros tarjoama perä, näitä on pari tuttua asentanut ja laatu on priimaa ja kaunista, joten sellainen siis. Hetken sitä sai odotella että se saapui amerikan maalta mutta lopulta se eksyi marraskuussa -25 Nokialle.
Mukana tuli selkeät ohjeet kuinka ja mistä mitata, ja eikun rälläkkä käteen, syteen tai saveen! ja kuinka ollakaan leikkaus meni kohtuu hyvin,perän ja rungon väliin jäi noin 2-3mm ylimääräistä rakoa, mutta tuleepahan kunnollinen sauma, perässä on umpitangosta tehdyt tapit jotka työnnetään alkuperäisen rungon sisään, ja lopuksi vedetään moottorilla runko kasaan, näin ollen rungosta tulee taatusti suora, eikä kulje kuin ajokoira. peräpää maksoi kaikkineen kuluineen Suomeen rahdattuna noin 800€, aika arvokasta, mutta laadusta kannattaa maksaa.

pyörä on saaatu rullaavaksi, uusia käytettyjä osiakin on saatu pyörään kiinni, alkuperäinen 25mm keula vaihtui 39mm keulaan, johon löytyy toiset alaputket, näistä sorvaillaan lokarin kannakkeet pois, saadaan kliiniksi etupäätä.
Eteen ja taakse pinnavanteet taakse perus 16×3″ ja eteen 21″ tuumainen, kuvissa paikallaan 19″ josta otan navan 21″ kehään, joka pinnoitetaan uusilla pinnoilla. Öljy tankki löytyi ihan omalta tukkurilta, TC bros valmistama, kuten kuvista saattaa huomata, ketjun ja tankin väliin ei paljoa jää, niin suurella todennäköisyydella öljytankkia joutuu muokkaamaan etteivät ketjut hakkaa tankkiin. yleismallin lokari löyty myös omalta tukkurilta, tästä joutui radiusta pienentämään kutistajalla, kun lokarin päät osoitti mihin sattui. Sissybarista oli myös selkeä visio, kapea, old school ja korkea, sellaista kun ei järkevällä rahalla löytynyt niin päätin sen tehdä itse, rautalevyyn reikiä, sorvilla muutama irroitettava tatti, pyöröterästä motonetistä ja eikun vääntämään, kohtuu hyvin se onnistui eka kertalaiselta, ihan millin tarkka se ei ole mutta kelpaa. Pakoputket olivat jo pyörässä valmiina, joten ne tulee uusiokäyttöön, selvää säästöä.
Jatkuu……

Helmikuu -25
Peräpää saatu pyörästä kasaan, niin pääsi aloittamaan satulanpohjan tekoa, tällä tyylillä näitä on tullut tehtyä useampia ja olen todennut tämän toimivaksi ratkaisuksi, satulan muoto sattuu aina just eikä melkein, ja satulan kiinnikkeet on helppo lisätä jälkikäteen.

Ensin rungon suojaus jotta hartsi ei valu kohtiin joihin sitä ei haluta, tämän jälkeen pari kierrosta teippiä niihin paikkoihin joihin on tarkoitus laittaa kuitua.
teipin pintaan laitoin autovahaa, sellaista käsillä levitetttävää pari kerrosta, jotta kuitu irtoaa nätisti. tämän jälkeen sopivia palasia mattoa ja hartsia päälle, jonka jälkeen rullalla ajetaan satula kauttaaltaan läpi useampaan kertaan jotta mahdolliset ilmakuplat saadaan pois ja pohja ”tiivistyy”.

seuraavaksi käytän pohjaa verhoilijalla, joka antaa tuomion tarvitseeko pohjaa paksuntaa jostain kohtaa, tai laittaa jäykkäreitä. Varsinkin sissyun nouseva osuus on aika lerppa, joten sinne luultavasti joudun piiloittamaan alumiinivahvikkeen.
Mutta se selviää tässä hetken päästä….